Matkakuumemunkit

Kahden viikon päästä lähdemme seikkailulle Mongoliaan ja Siperiaan. Lähdön onnistuminen varmistui tänään, kun kuriiri toi R:n passin kiiltelevine Mongolian ja Venäjän viisumeineen Suomesta. Matkaanlähtö huhtikuussa tapahtui niin nopeasti, ettei R ehtinyt hankkia kaikkia paluumatkan kannalta oleellisia dokumentteja. Kiinassa asiaa pohdittiin, ja lopulta todettiin, että helpointa lienee toimittaa passi lähettipalvelun kautta suomalaiseen matkatoimistoon, joka hoitaa viisumit kutsuineen kaikkineen. Hieman kummalliselta järjestely tuntui, ja jännittävältäkin – mahtaako passi selvitä kahdesta pitkästä matkasta eksymättä – mutta oletuksemme oli, ettei kyseisten asioiden hoito Kiinassa ainakaan sujuvampaa ole, ja kaiken lisäksi se olisi vaatinut monta pitkää matkaa Pekingiin, minkä lisäksi se olisi jopa ollut sanalla sanoen mahdotonta, koska junalla ei voi kulkea ilman passia.

Sitruunamunkkiperjantai.

Nyt on siis kaikki valmiina matkaa varten, ja sen kunniaksi tein sitruunamunkkeja (pulla/munkkitaikinasta voi jättää munan pois korvaamatta sitä millään, nesteenä voi käyttää kasvimaitoa, rasvana kasviöljyä/margariinia, ja raastettu sitruunankuori tekee taikinasta superhyvää). Koska erinäiset lähteet varoittelivat, ettei Trans-Siperian radalla voi matkata spontaanisti, vaan kaikki on lyötävä lukkoon etukäteen (kesäsesongin aikaan erityisesti), suunnittelimme pysähdyspaikkamme jo toukokuun puolivälissä ja pidimme muutaman intensiivisen majoitusten ja junalippujen etsimis- ja varaamis/ostamissession. Junaliput pitää ostaa joka välille erikseen, minkäänlaista Interrail-tyyppistä Trans-Siperia-passia, jolla voisi hypätä mihin junaan lystää, ei ole olemassa. Ja toki pitkien matkojen takia makuupaikkavaraukset pitäisi joka tapauksessa hoitaa kaikille väleille.

Yllättäen Venäjän junayhtiön nettilippukauppa puhuikin englantia lähes koko ajan, niin että kaikki Venäjän sisäiset liput sai kohtalaisen helposti hankittua sieltä. Eikä niitä tarvitse edes printata! Venäjä on vihreä. Olin kuullut huhua, että lippukauppa kyllä olisi englanniksi, mutta kriittisellä hetkellä kaikki muuttuisi venäjänkieliseksi. Kehitystä oli iloksemme tapahtunut. Nyt voi vain odotella ja arvailla, millainen meno, meininki ja kuumuus vaunuissa tulee vallitsemaan. Pisin yksittäinen etappi, 37 tuntia, tulee heti alkajaisiksi, mikä on ehkä ihan hyvä. Pysähdyspaikkoja ennen Helsinkiä on kahdeksan, joissa vietämme aikaa yhdestä kolmeen päivään. Valinnat tehtiin opaskirjaa vilkuillen niin sanotusti fiilispohjalta. 

Aloitin vuosien jahkaamisen jälkeen myös pikavauhtia kyrillisten kirjainten ja siinä sivussa hieman myös venäjän opiskelun. Todennäköisesti kehitykseni ei vielä tällä matkalla päästä meitä uimaan kuin kalat huippucoolien siperialaiskaupunkien vaihtoehtoisvesissä, mutta ainakin osaan lukea sanan pitsa ja kysyä ”missä tehdas on?”.

Käsinkirjoitus on vaikeaa, varsinkin venäläisin kaunokirjaimin.