Ilmastosta ei tule vaaliteemaa, mutta siitä voi sutkautella hauskoja kevennyksiä oikeasti merkityksellisten aiheiden välissä

Yle Radio 1:n torstainen Ykkösaamu tarjosi muutaman toimittajan analyysia edellispäiväisestä ensimmäisestä puoluejohtajien vaalitentistä. Demokraatin päätoimittaja Mikko Salmi kehui useaan otteeseen sinisten Sampo Terhon ”hauskoja heittoja” ja myös Talouselämän politiikan toimittajan Matti Virtasen mukaan ”Terho oli tosi hauska”. Helsingin Sanomat esittikin esimerkin tästä hauskuudesta: ilmastoteoista kysyttäessä Terho ”kertoi pokkana rakastavansa lihansyöntiä ja pitävänsä yksityisautoilua ihmisoikeutena”. Hauskaa! Ja rohkeaa! Uskaltaa puhua siitä mistä ei saa puhua! Koska näin nämä asiat koetaan. 

Toimittajat olivat yksimielisiä siitä, että ilmastosta ei tule vaaliteemaa, se ei sytytä, ja puheet mm. lentoverosta vetoavat ”nuoreen ikäluokkaan ja maailmanparantajiin”. ”Tavallinen kansa” sen sijaan tietää paremmin, että ei tässä kannata hötkyillä. Kaikki mahdolliset mieleen tulevat muut teemat koettiin mielenkiintoisemmiksi kuin ilmasto. Vauvavaaleja esimerkiksi maalailtiin, koska ”tilanne on nyt niin kamala”. Kun Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Hanna Vesala sanoi saavansa näppylöitä vauvatalkoot-puheista, miehet keskeyttivät hänet sanomalla ”sä oot nainen” ja ”älä ota paineita”. Tosiaan, miehet ovat näistä vauva-asioista tyystin ulkopuolisia. Heidän tehtävänsä on korkeintaan ostaa suurempi auto.

”Jos tulee normaali talvi, huoli [ilmastosta] alkaa painua kevääseen mennessä”, arvioi Hanna Vesala. Demokraatin päätoimittaja Mikko Salmi innostui kuitenkin, että ilmastoasiat voivat tuoda hauskaa hupia ja kevennystä muuten vakaviin vaalikeskusteluihin, se kun mahdollistaa ”kepeät heitot”. ”Ilmastosta voi tulla jännällä tavalla vaaleja keventävä puoli”, hän sanoi viitaten ilmeisesti edelleen häntä kovasti naurattaneisiin Sampo Terhon ilmastotekojen tarvetta vähätteleviin sutkauksiin. 

Illalla puhelin soi odottamatta. Greenpeacestä hei, lahjoittajille soittelemme. Tämän tyyppiset puhelut ovat täysin sietämättömiä ja haluaisin lopettaa ne aina alkuunsa sanomalla nopeasti että arvostan kovasti mitä teette, siksi olenkin kuukausilahoittajanne, ja okei, voin nostaa summaa muutamalla eurolla. Mutta toimittajien aamuisesta jutustelusta edelleen pöyristyneenä en voinut nyt olla onnellisempi, että on kuitenkin myös taho, josta soitettaessa sanotaan ensimmäisenä, että tulevista vaaleista täytyy nimenomaan tulla ilmastovaalit, ja että sen eteen tehdään meillä kovasti töitä. Luontevaa keskustelua tästä ei edelleenkään osaltani syntynyt, mutta ynähtelin ja korahtelin tyytyväisenä onnistumatta kuulostamaan siltä.

Mainokset

Uusi nimi, vanhat läpät

Ilmastomarssi lokakuussa Helsingissä.

Matkustin toukokuussa junalla kiinalaiseen teollisuuskaupunkiin. Matkaraportointia varten aloin kirjoittaa blogia ”Junalla Sisä-Mongoliaan”, jonka alaotsikko oli ”Lentämistä välttävä helsinkiläinen vegaanihomo päätyy kiinalaiseen teollisuuskaupunkiin”. Elokuussa matka päättyi, syyskuussa blogissakin jo päästiin takaisin Helsinkiin. Sen jälkeen ei aiheeseen lisättävää ole ollut, eivätkä seuraavat matkat, joista lisää myöhemmin, ole suuntautumassa Sisä-Mongoliaan. Aion kuitenkin jatkaa vähäpäästöisen matkustamisen ilosanoman levittämistä (silläkin uhalla, että vaikutan tädiltä, joka sanoo, että juhlia voi myös selvin päin ja vesijuoksu on hauska harrastus). Viime kuussa julkaistun IPCC:n ilmastoraportin toivoisi tekevän siitä yhä useamman mielessä – tai siis, ihan kaikkien –  entistäkin ajankohtaisempaa ja välttämättömämpää. 

Vähintäänkin välttämätöntä oli myös tässä kohtaa vaihtaa blogin nimi. Sitä ehdotti jo keväällä muuan Ilja, enkäpä olisi itse parempaan tai edes lähellekään yhtä hyvään pystynyt. 

Miksi ”helsinkiläinen vegaanihomo”? Nämä kolme asiaa eivät ole ainoat tai tärkeimmät minuun liittyvät määritelmät, mutta aloittaessani blogia Kiinaan lähdön kynnyksellä ne tuntuivat asiayhteyteen sopivilta ja kiinnostavilta. Teollisuuskaupunki Sisä-Mongoliassa – saako sieltä vegaanista ruokaa, ja onko siellä homon mahdollista vai peräti vaarallista oleilla? Joidenkin tietojen mukaan homot lentelevät lähinnä biletysmatkoille Tel Aviviin ja sen sellaisiin. 

Ja luultavasti jonkun mielestä on nimenomaan päivän selvää, että nämä kolme määrettä yhdistyvät vähäpäästöiseen matkailuun: epämiehekästä ja todellisuudesta vieraantunutta trendipelleilyä yhtä kaikki. Tähän vastaisin, että helsinkiläisyyttä ja homoutta en ole kenellekään sen kummemmin suosittelemassa, ilmaston lämpenemisen hillintään osallistumista sen sijaan hyvin lämpimästi. 

Se, että haluaa poliitikkojen tekevän asiaan liittyviä päätöksiä (tai väittää haluavansa, ja perustelee sillä omaa osallistumattomuuttaan), ei sulje pois sitä, että yksilöiden valinnoilla on suuri merkitys. Pisarat, purot, joet, jne. Totta vie odotan kiihkolla minäkin, että seuraava hallitus viipymättä esittelee joukon vaikuttavia toimia, kuten tuntuvia haittaveroja eläinperäiselle ruualle, lentämiselle ja muille suuripäästöisille asioille. Jokainen kuitenkin voisi aloittaa muutoksen omalla kohdallaan heti, eikä jäädä odottelemaan vuosien siirtymäaikoja ja vetkutteluja, sillä tiedetään hyvin, että kiire päästövähennysten saavuttamisessa on kova. 

Vaikka välillä, useinkin, tuntuu toivottomalta ja omat teot turhilta ja mitättömiltä, en usko, että oma olo pidemmän päälle paranee niinkään, että sulkee silmänsä ja korvansa, ja jatkaa niin kuin ei mitään. Jatkuvasti hoetaan, ettei moninkertaisesti liikaa päästävää keskivertosuomalaista saa syyllistää, koska siitä ei ainakaan mitään hyvää seuraa. Mitä sitten? Ei kyllä nimittäin seuraa siitäkään mitään hyvää, jos sanotaan, että olisi hei tosi mukavaa jos tekin vaivautuisitte ihan vähäsen tekemään jotain sen eteen, ettei meidän ja teidän lapsilla olisi ihan niin vittumainen tulevaisuus tällä pallolla edessä, ostakaa vaikka tästä verohelpotuksella uusi hybridiauto. Ollaan näennäisesti huolissaan asioista, mutta mikään omassa toiminnassa ei merkittävästi muutu, koska saavutetut edut, Suomen erityisolosuhteet (kyllähän tästä pimeydestä on PAKKO päästä välillä etelään piristymään, eikä täältä kaukaa ehdi muuten kuin lentäen) ja niin edelleen.

Ehkäpä nopeasti jonnekin mukavaan paikkaan lennettyään ehtii paremmin miettiä, millaiset päästöt edeltänyt lentomatka aiheutti, ja mitä kaikkea nykyisestä päästötasostamme seuraavasta ilmaston lämpenemisestä ennustetaan aiheutuvan. Ja koska en halua horjua kyynisyyden tai pessimismin polulle, arvelen, että aiheen pariin päästyään lentomatkailija alkaa myös miettiä uudenlaisia ratkaisuja ja parempia vaihtoehtoja seuraavalle matkalleen. Ehkäpä joku keksii jonkun mullistavan teknisen ratkaisunkin, jonkinlaisen hämmästyttävän päästöimurin, jollaisen varaan monet tuntuvat kaiken laskevan. Sellaisia maailmaa mullistavia keksintöjä on tosin erityisen hyvin aikaa pohtia myös junassa.

Blogin kansikuva on pohjoisesta Romaniasta, matkalta kohti Sighetu Marmatieita, josta näkee Ukrainaan.