Raiteitse ympäri pimeän Itämeren

Loppuvuoden märässä ja kohmeisessa pimeydessä on tavallista alkaa haaveilla pääsystä jonnekin hieman toisaalle. Niin päätinkin ostaa joulukuun lopulle makuupaikan Moskovaan. Valoa ja lämpöä ei lähitienoilta löydy kuitenkaan. Ei, vaikka matka jatkuu Moskovasta niinkin eteläiseen aurinkokohteeseen kuin Kiovaan, ja siitä vielä Varsovan kautta Berliiniin. Sen jälkeen Hannoveriin, jonka jälkeen melkein yhtä soittoa Tanskan ja Ruotsin kautta takaisin Helsinkiin, mutta tällä kertaa koko ajan maan päällä pysytellen. Ei siis jonottelua maailmanlopun laivaterminaaleissa loppiaisaaton kauheudessa, vaan Tukholmasta yöjunalla Luulajaan, josta bussi Tornioon, ja siellä taas junan kyytiin.

Alkuperäinen idea oli matkustaa suoralla yöjunayhteydellä Moskovasta Berliiniin, mutta tämä olisi vaatinut pöyristyttävän sata euroa maksavan Valko-Venäjän kauttakulkuviisumin hankkimisen. Lentoa vaihtavat eivät tietenkään moista tarvitse, mutta jos haluaa katsoa Valko-Venäjää junan ikkunasta, pitää maksaa. Prioriteetit kohdillaan! Karttaa katselemalla Ukrainan kautta kulkeminen vaikutti seuraavaksi parhaalta vaihtoehdolta, ja samalla voisi pysähtyä Kiovaan pariksi päiväksi. Ukrainaan julistettu kuukauden poikkeustila on ilmeisesti vielä voimassa silloin, kun junani ylittää Venäjän ja Ukrainan rajan. Toivottavasti tilanne itäosissa ei eskaloidu ennen sitä, ja no, tietenkään enää koskaan ja ollenkaan. Yhtä kaikki, nykyisessä tilanteessa Kiovassa ei pitäisi olla erityistä vaaraa matkailijallakaan.

Kuten jo kesällä Trans-Siperia-lippuja urakalla hankittaessa huomattiin, Venäjän rautateiden RŽD:n verkkopalvelusta lippujen ostaminen olikin helppoa ja yksinkertaista, ennakkovaroitusten vastaisesti. Moskova–Kiova-yöjuna ei ollut poikkeus nytkään. Kiova–Varsova-lippu piti ostaa Puolan rautateiden PKP:n kaupasta, joka ei ainakaan lippujen toimittamisen suhteen ollut yhtä näppärä: sähköistä lippua ei ollut valikoimissa, vaan paperiset liput lähetettäisiin postitse, ja samalla huomautettiin, että mikäli postissa katoavat, harmi juttu, PKP ei ota vastuuta. 

Useampi viikko kuluikin, mutta lopulta ilmoitus kirjatusta kirjeestä saapui. Jos olisi annettu ymmärtää, että lähetys tulee kirjattuna, en olisi ehkä hermoillut yhtä paljon. Itse lippuun oli jopa niitattu jonkun käsin kirjoittama pieni lappu, jossa kerrottiin englanniksi, että tässä sinun makuupaikkavarauksesi. Lämmin tunne läihähti rinnassa. Somaa.

Puolasta lähetettiin läjä paperiroskaa. Digiaika ei ole vielä koittanut.

Saksan sisäiset liput DB:lta voi ostaa suoraan apilla, eikä tällöin tarvitse pelata pdf:ien kanssa. Tämä on hämmästyttävää edistystä saksalaisilta. Vielä viisi tai neljä vuotta sitten todistin tilannetta, jossa matkustajalla oli DB:lta ostettu lippu Berliinistä Prahaan. Hän esitti sen konnarille tabletiltaan, mutta voi voi, ei kelvannut. Säännöt sanoivat, että pdf:n pitää olla printattu, laitteen näytöltä sitä ei tuolloin ollut mahdollista näyttää. Tästä väännettiin aika tovi, mutta lopulta onnettoman matkustajan ei auttanut muuta kuin ostaa uusi lippu, mahtoiko vielä saada tarkastusmaksunkin, siitä en ole varma.

Ehkä kymmenen vuoden päästä Saksassa voi jo maksaa kortillakin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s