Uusi nimi, vanhat läpät

Ilmastomarssi lokakuussa Helsingissä.

Matkustin toukokuussa junalla kiinalaiseen teollisuuskaupunkiin. Matkaraportointia varten aloin kirjoittaa blogia ”Junalla Sisä-Mongoliaan”, jonka alaotsikko oli ”Lentämistä välttävä helsinkiläinen vegaanihomo päätyy kiinalaiseen teollisuuskaupunkiin”. Elokuussa matka päättyi, syyskuussa blogissakin jo päästiin takaisin Helsinkiin. Sen jälkeen ei aiheeseen lisättävää ole ollut, eivätkä seuraavat matkat, joista lisää myöhemmin, ole suuntautumassa Sisä-Mongoliaan. Aion kuitenkin jatkaa vähäpäästöisen matkustamisen ilosanoman levittämistä (silläkin uhalla, että vaikutan tädiltä, joka sanoo, että juhlia voi myös selvin päin ja vesijuoksu on hauska harrastus). Viime kuussa julkaistun IPCC:n ilmastoraportin toivoisi tekevän siitä yhä useamman mielessä – tai siis, ihan kaikkien –  entistäkin ajankohtaisempaa ja välttämättömämpää. 

Vähintäänkin välttämätöntä oli myös tässä kohtaa vaihtaa blogin nimi. Sitä ehdotti jo keväällä muuan Ilja, enkäpä olisi itse parempaan tai edes lähellekään yhtä hyvään pystynyt. 

Miksi ”helsinkiläinen vegaanihomo”? Nämä kolme asiaa eivät ole ainoat tai tärkeimmät minuun liittyvät määritelmät, mutta aloittaessani blogia Kiinaan lähdön kynnyksellä ne tuntuivat asiayhteyteen sopivilta ja kiinnostavilta. Teollisuuskaupunki Sisä-Mongoliassa – saako sieltä vegaanista ruokaa, ja onko siellä homon mahdollista vai peräti vaarallista oleilla? Joidenkin tietojen mukaan homot lentelevät lähinnä biletysmatkoille Tel Aviviin ja sen sellaisiin. 

Ja luultavasti jonkun mielestä on nimenomaan päivän selvää, että nämä kolme määrettä yhdistyvät vähäpäästöiseen matkailuun: epämiehekästä ja todellisuudesta vieraantunutta trendipelleilyä yhtä kaikki. Tähän vastaisin, että helsinkiläisyyttä ja homoutta en ole kenellekään sen kummemmin suosittelemassa, ilmaston lämpenemisen hillintään osallistumista sen sijaan hyvin lämpimästi. 

Se, että haluaa poliitikkojen tekevän asiaan liittyviä päätöksiä (tai väittää haluavansa, ja perustelee sillä omaa osallistumattomuuttaan), ei sulje pois sitä, että yksilöiden valinnoilla on suuri merkitys. Pisarat, purot, joet, jne. Totta vie odotan kiihkolla minäkin, että seuraava hallitus viipymättä esittelee joukon vaikuttavia toimia, kuten tuntuvia haittaveroja eläinperäiselle ruualle, lentämiselle ja muille suuripäästöisille asioille. Jokainen kuitenkin voisi aloittaa muutoksen omalla kohdallaan heti, eikä jäädä odottelemaan vuosien siirtymäaikoja ja vetkutteluja, sillä tiedetään hyvin, että kiire päästövähennysten saavuttamisessa on kova. 

Vaikka välillä, useinkin, tuntuu toivottomalta ja omat teot turhilta ja mitättömiltä, en usko, että oma olo pidemmän päälle paranee niinkään, että sulkee silmänsä ja korvansa, ja jatkaa niin kuin ei mitään. Jatkuvasti hoetaan, ettei moninkertaisesti liikaa päästävää keskivertosuomalaista saa syyllistää, koska siitä ei ainakaan mitään hyvää seuraa. Mitä sitten? Ei kyllä nimittäin seuraa siitäkään mitään hyvää, jos sanotaan, että olisi hei tosi mukavaa jos tekin vaivautuisitte ihan vähäsen tekemään jotain sen eteen, ettei meidän ja teidän lapsilla olisi ihan niin vittumainen tulevaisuus tällä pallolla edessä, ostakaa vaikka tästä verohelpotuksella uusi hybridiauto. Ollaan näennäisesti huolissaan asioista, mutta mikään omassa toiminnassa ei merkittävästi muutu, koska saavutetut edut, Suomen erityisolosuhteet (kyllähän tästä pimeydestä on PAKKO päästä välillä etelään piristymään, eikä täältä kaukaa ehdi muuten kuin lentäen) ja niin edelleen.

Ehkäpä nopeasti jonnekin mukavaan paikkaan lennettyään ehtii paremmin miettiä, millaiset päästöt edeltänyt lentomatka aiheutti, ja mitä kaikkea nykyisestä päästötasostamme seuraavasta ilmaston lämpenemisestä ennustetaan aiheutuvan. Ja koska en halua horjua kyynisyyden tai pessimismin polulle, arvelen, että aiheen pariin päästyään lentomatkailija alkaa myös miettiä uudenlaisia ratkaisuja ja parempia vaihtoehtoja seuraavalle matkalleen. Ehkäpä joku keksii jonkun mullistavan teknisen ratkaisunkin, jonkinlaisen hämmästyttävän päästöimurin, jollaisen varaan monet tuntuvat kaiken laskevan. Sellaisia maailmaa mullistavia keksintöjä on tosin erityisen hyvin aikaa pohtia myös junassa.

Blogin kansikuva on pohjoisesta Romaniasta, matkalta kohti Sighetu Marmatieita, josta näkee Ukrainaan.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s